22 Apr 2011

Memory lane: USA

Muutama teistä halusi vielä, että kirjoitan muistot vuoden 2004 USA:n matkalta. Tässä tulee!

Lyhyesti, olin aina(no, koululaisesta asti) halunnut mennä tai muuttaa Amerikkaan.
Kukaan ei koskaan kuitenkaan ottanut haaveitani vakavasti, vaan enempikin oli vain että joo-joo, niin-niin.
Mutta minäpä tyttönen kuitenkin toteutin lapsuuden/nuoruuden haaveeni ja lähdin kohti unelmaani, yksin.
(taustana vielä, että lähdin tosiaan Suomesta ainoana sillä hetkellä ja olin tätä ennen lentänyt vain kerran elämässäni Saksaan, kaikin puolin siis ihka ensimmäinen kunnon matkani, ikää oli 19v).

Menin siis töihin juutalaiselle lastenleirille(olin itseasiassa laittanut hakupapereihin EI kohtaan uskonnolliset leirit, olin TOSI pettynyt leirivalintaan). Leiri oli kuitenkin mukava kokemus, mutta silti jäi jotenkin harmittamaan, etten päässyt "normaalille" leirille. Opin kuitenkin mm. hepreaa ja tutustuin upeisiin ihmisiin ympäri maapalloa.

Leiri sijaitsi Pennsylvanian osavaltiossa. Läheisin iso kaupunki oli Allentown.
Olin leirillä rullakiekko-ohjaaja(tuo sinipaitainen). Eli kuuluin Athletic Staffiin. Leirillä oli kaikenlaista aktiviteettia lapsille päivittäin.

Amerikkalaiset sekä Israelilaiset ohjaajat nukkuivat aina lasten kanssa samassa "punkassa"(bunk), ja me ei-juutalaiset, muiden maiden ohjaajat jaoimme ns. Staff housen. Talossa oli 2 osaa, molemmissa meitä ohjaajia. Tässä on kuva minun pienestä sopestani. Tässä nukuin 9 viikkoa.

Leirin nimi oli Camp Harlam. Kuvassa näkyy Chapel on the hill, jossa pidettiin kaikki juutalaiset ohjelmat(meidän ei-juutalaisten ei tarvinnut niihin osallistua).


Olin määrätty Sharon nimiseen punkkaan(en tiedä millä nimellä tuon voisi suomentaa paremmin). Meillä oli kesän aikana kaksi ryhmää, jotka siis tyttöjä ja iältään 11-12 muistaakseni. Lapset olivat leirillä 4 viikkoa, jona aikana tuli tutustuttua heihin kunnolla. Edelleen osa leiriläisistäni on kaverinani mm. facebookissa.

International staff house.

Leirin pihapiirissä oli kaksi tenniskenttää, kaksi uima-allasta, lampi sekä monia rakennuksia eri tarkoituksiin.

Tällaiselta näytti punkat, joissa lapset nukkuivat. Pari kertaa tein niin toisen ohjaajan kanssa, että hän meni nukkumaan minun sänkyyn ja minä nukuin lasten kanssa tuolla punkassa.

Molempien 4 viikon jaksojen lopussa oli Color War, eli värisota. Kaikki leiriläiset jaettiin 4 eri väriryhmään, jossa pysyttiin se koko värisota(olikohan 3 päivää). Päivien aikana oli kilpailuja(mm. köydenvetoa, kanoottikisaa, pesis kisaa, jalkapalloa jne.). Jokainen joukkue keksi myös tiimilaulut, jotka laulettiin sitten lopputurneessa. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman mahtava. Oikeaa amerikkalaista tiimihenkeä, hikeä, naurua, huutoa jne. Meidän tiimi voitti ainakin kerran, en muista voitettiinko kahdesti.

Leiri oli kyllä uskomaton kokemus ja olen näin jälkeenpäin todella onnellinen hienoista muistoista.

Leiriltä me tehtiin retkiä. Ohjaajien kesken käytiin New Yorkissa ja Philadelphiassa(kuvat alla). Philadelphian Cheese steak on uskomattoman hyvää ;)



Leiriläisiä käytettiin Dorney Park- huvipuistossa. Pääsin siis sinne kahdesti. Huvipuistossa on sekä normaali laitealue sekä vesipuisto. Aivan mahtavia molemmat.


Lisäksi kävimme Beltzville- nimisessä tekojärvessä viettämässä päivää leiriläisten kanssa, toisella kesäleirillä pelaamassa korismatsia, Allentownissa, sekä erään kaverini kanssa läheisessä tuppukylässä Lehightonissa vapaapäivänä.

(Tapasin täällä Tampereella edellisenä kesänä Amerikkalaisia, jotka olivat tulleet antamaan ilmaisia englanninkielen tunteja. Menin tunneille ja tutustuin Barbaraan sekä Darrelliin, jotka olivat kotoisin Kansasista).

Barbaran ja Darrellin kanssa oltiin kirjoiteltu ennen reissuani ja he kutsuivat minut leirin jälkeen heille. Koska viisumini oli voimassa 3kk, leirin jälkeen jäi aikaa vielä kuukausi matkusteluun.
Leiriltä meidät vietiin lentokentille ja lensin Fort Worthiin Texasiin.

Texasiin siksi, että Barbaran ja Darrellin tytär perheineen asui siellä ja sinne oli heidän helpompi matkustaa minua vastaan. Lento sujui ongelmitta ja jännitin hieman ovatko he vastassa. Olivathan he kuitenkin lähes tuntemattomia ihmisiä.

He olivat kuitenkin siellä ja halasivat kovasti, amerikkalaiseen tapaan. Matkustimme heidän tyttären kotiin. Taisimme viettää 3 päivää Dallas/Fort Worthin alueella. 

Voin kyllä sanoa, että "sain" aivan ihanan "isäntäperheen" matkani ajaksi. He olivat kuin perhe minulle. 
He veivät minua Texas Stockyardsille, joka oli tosi kiva paikka. Sieltä ostin itselleni pinkin cowboy hatun ja muuta Texasin tuliaista.


Pääsin myös käymään pesismatsissa.

 Six Flags- huvipuisto. Tänne piti mennä, mutta olikin suljettu. Tämä näkyi tuolta stadionilta.

Kävimme myöskin pikaisesti Dallasissa JFK:n kuolinmuseossa. Museo sijaitsee talossa, josta hänet ammuttiin.

 Kohta, jossa JFK kuoli.
Tuo ainoa ei-kaarellinen ikkuna toiseksi ylimmällä rivillä on ikkuna, josta ammuttiin.



Pääsin myös käymään isossa, mahtavassa ostoskeskuksessa, olikohan nimeltään Greapwine Mills tms.
Muuta kuvaa ei ole, kuin tämä ihana kahvilakuva. Oli pakko päästä itse kuvaan mukaan. Amerikassa kun kaikki on niin upeeta... :)

Noin kahdeksan tunnin ajomatka Texasista Garden Cityyn Kansasiin oli oikein rattoisa. Amerikkalaisillehan tuollaiset pitkät matkat ovat normaaleja ja joillekin jopa arkipäivää(no ei ihan 8h matkat).

Ja anteeksi, että olen itse monessa kuvassa mukana :D.
 Tiemme kulki halki Oklahoman.

Päätyen Kansasiin.

Garden City on tooooosi pieni kaupunki, eikä siellä ollut yhtään mitään mielenkiintoista. Wal-Mart oli ainoa isompi kauppa, josta ostinkin itselleni videokameran loppumatkaa varten. Muuten vietimme aikaa grillate ja pelaten pingistä.
En muista kuka ja miksi, mutta minut kutsuttiin paikalliseen collegeen pitämään tuntia Suomesta. Olin otettu ideasta ja pidinkin mielenkiintoisen tunnin. En muista yhtään mistä puhuin, mutta sen muistan että kuvissani vilahti K-kauppa, tarkemmin K supermarket, jonka yläpuolella KKK, kommenttia tuli siitä hirmusti. Ilmeisesti mielessä oli opiskelijoilla Ku Klux Klan. :)

Amerikan perheeni oli todellakin ihana, sillä he yllättivät viemällä minut Coloradoon muutamaksi päiväksi.
Olin ihan täpinöissäni.

Matkasimme Colorado Springsiin. Kävimme Garden Of the Gods:ssa sekä Royal Gorge:lla. Ajoimme myös upeita näköalareittejä.

Garden of the Gods









Royal Gorge
Tuolla alhaalla virtaa Arkansas joki. 


Upeat maisemat. Harmi, että kovin vähän on valokuvia.

Matkustimme myös Hutchinsoniin(Kansas) katsomaan Darrellin äitiä, sekä veljeä perheineen. En muista kauanko matka kesti(2-3h), mutta kivaa oli mennä. Hutchinsonissa järjestettiin Kansas State Fair, jonne menimme parina päivänä. Maistoin siellä kuuluisaa corn dogia, oli hyvää :)
Messuista ei valitettavasti ole yhtään kuvaa.

In the middle of the USA.

Dodge city oli lähellä Garden Cityä.

Kansas oli suoraan sanoen tylsä, pelkkiä lehmiä ja peltoa ;).
Meillä oli kuitenkin paljon kivaa tekemistä, kuten nuo reissut, ettei aika tullut pitkäksi.
Kaikkea muutakin teimme, mitä tässä postauksessa ei ole, koska monestakaan paikasta ei ole kuvia.

Barbara ajoi minut takaisin Texasiin, josta lähdin kohti kotia. Lensin New Yorkiin, josta lensin Lontoon kautta Helsinkiin.

Matka oli todellakin onnistunut ja ihana. Mitään kokemusta en vaihtaisi pois mistään hinnasta ja mikäli teidän taloudessa asustaa nuorisoa, joka haluaisi vastaavalle reissulle(leirityö + reissaminen), niin kannatan todellakin.

Tämän reissun jälkeen olen käynyt vielä kertaalleen reilun viikon matkalla New Yorkissa(v.2008), sillä leirimatka nykiin oli vain päivän mittainen, enkä ehtinyt paljoa näkemään.

USA on valtava ja paljonhan siellä olisi vielä nähtävää. Saa nähdä pääsenkö joskus uudelleen reissuun sinne.

10 comments:

  1. Näytää ja kuulosta melko samanlaiselta kuin mitä mun äiti on kertonut omasta leiriohjausajastaan Usassa 70-luvun alkupuolella :) Jännää etenkin, kun tuossa on kuitenkin vuosikymmeniä aikaeroa. Äidin leireillä oli kuulemma villiä ja välillä aivan kamalaa, sillä leirit oli ghettojen lapsille suunnattuja ja meno sen mukaista (aika vapaamielistä, mitä tuli seksiin ja huumeisiin). Lapset puhuivat lisäksi myös kamalaa slangia, joten kommunikoinnin kanssakin oli ongelmia...

    ReplyDelete
  2. Saara: Joo, sellaisiakin leirejä on siis edelleen, juurikin vähäosaisille lapsille tarkoitettuja. Että ehkä sinänsä hyvä, että päädyin kuitenkin tällaiselle hyvälle leirille, jossa suurin osa lapsista tuli varakkaista perheistä.

    ReplyDelete
  3. Mukavaa luettavaa tämäkin ja tuli itselleni muistot mieleen, samaisissa paikoissa Dallasissa on tultu käytyä ja taisipa muuten olla sama vuosikin, 2004:)

    ReplyDelete
  4. Katri: Dallas oli kaunis, mitä sitä nyt vilkaisulta näin. Harmi ettei ollut aikaa kunnon kaupunkikierrokselle. Mutta yleisesti Dallas/Fort Worthin alue oli ihan kivaa kokonaisuudessaan.

    ReplyDelete
  5. Olipas mukavaa luettavaa. Minäkin haaveilin nuorena (alle 18v) että lähtisin aupairiksi amerikkaan, mutta vanhempani ei päästäneet. 18v täytettyäni oli muut asiat mielessä ja se unelma jäi hetkeksi. Ja seuraavana hetkenä olinkin raskaana joten se unelma sai jäädä lopullisesti. En ehkä aupairiksi enää pääse lähtee, mutta muute haaveilen edelleen amerikasta.

    ReplyDelete
  6. Voi mitä ihania muistoja tuli kirjoituksesta mieleen :) Itse olen ollut Philadelphiassa vuoden au-pairina ja sen vuoden aikana kävin vierailulla Dallassissa ja Allentownissa sukuloitiin usein ;) Mikä parasta niin edelleen ollaan tosi läheisiä isäntäperheen kanssa, vaikka "mun vauvat" on jo 12 vuotiaita! LIsäksi se, että uskalsin lähteä vieraaseen maahan ihan yksin oli kasvattava ja huikea kokemus, päivääkään en pois vaihtaisi, vaikka alku olikin todella rankkaa!
    -Kaisa

    ReplyDelete
  7. Huiput kuvat ja heti tekisi mieli mennä! Miksiköhän jenkkikuvissa taivaskin on sinisempää kuin suomalaisissa?!? Tekstistäsi välittyy kyllä se heidän vieraanvaraisuus, mitä ei kovin suomalainen pystyisi toteuttamaan. Voisin muuttaa maahan vaikka työkomennukselle tms. Ja varmasti pääset vielä uudestaan sinne!! Oma perheeni on myös ihastunut Amerikkaan ensimmäisellä 1999 reissulla sukulaisiin Connecticutiin. Seuraava tehtiin isän 50-vuotisilla 2007 Miamiin samojen sukulaisten talvikohteeseen. Vihdoinkin kesäkuun alussa lähdemme Nykiin mieheni kanssa kaksin, ihanaa. Seuraavalle reissulle sitten otetaan neitikin mukaan, kunhan ensin säästetään tarpeeksi ainakin kahden viikon lomaan varten :) Eli 10 vuoden päästä?!?!?

    ReplyDelete
  8. Jonna: Toivottavasti säkin pääset vielä joskus tuonne reissuun.

    Kaisa: Vautsi, oot ollut samoissa maisemissa sitten. Mäkin mietin au pairia ensin, mutta koska ikinä ei tiedä millaiseen perheeseen olisi voinut joutua pahimmassa tapauksessa, en vaan uskaltanut ottaa sitä riskiä, kun en aiemmin ollut matkustanut.

    Suvi: Munkin tekee joka vuosi aina varsinkin kesäisin mennä tuonne takaisin. Ja tekstistä unohtui mainita, että leirin jälkeinen aika oli aurinkoinen, koko 4 viikon ajalla ei satanut kertaakaan(poikkeuksena ajo kansasista texasiin, jolloin satoi, mutten laske sitä, kun olin autossa). Eli upeista keleistä sai kyllä nauttia.

    Mullakin on sukua USA:ssa, Bostonin seudulla, siellä on sukulaisten haudatkin, joten olisi upeaa päästä siellä käymään.

    ReplyDelete
  9. Näytät samalta kuin itse ollessani jenkeissä vaihdossa, hiukan on hampparit maistuneet;) Mutta äkkiähän niistä kiloista nuorena eroon pääsi, kun kotiin tuli. Kiva postaus kaikennkaikkiaan.Muistoja muistoja...

    ReplyDelete
  10. Anonyymi: Mä itseasiassa laihduin tuolla leirillä, koska ruoka oli usein tosi pahaa(siellä oli yllättävän "terveellinen" ruoka). Mut leirin jälkeen kyllä maistui moni epäterveellinen ruoka, johtui kyllä pitkälti perheestä jossa asuin. Sattuivat olemaan niitä, jotka kittasi litroittain sokeripepsiä päivässä ;)

    ReplyDelete