Tarhan aloitimme kunnolla tällä viikolla, maanantaina. Silloin Danskun mummi vei hänet ja haki reilun tunnin päästä pois. Ensimmäinen päivä oli mennyt kuulemma hyvin, vaikka oli välillä huudellut äitiä.
Eilen vein Danskun itse tarhaan ja hän jäi kahden muun lapsen ja hoitotädin kanssa pihaan. Suu vähän meni mutrulle kun lähdin, muttei ruvennut itkemään. Tädeistäkin on paljon kiinni, miten lapsi reagoi. Täti otti Danskun heti syliin ja lähti näyttämään varastossa olevia autoja ja palloja. Ilta oli mennyt hienosti, Dansku oli syönyt hyvin ja söi parhaillaan iltapuuroa, kun menin hakemaan.
Tänään sitten itkettiin, kun lähdin pois. Tädit olivat kuitenkin selittäneet tarkasti, että äiti meni kouluun ja tulee hakemaan myöhemmin. Dansku toisti kaikki kuulemansa ja oli sen jälkeen ihan normaali. Hän on kuulemma vilkas(hyvällä mielellä), puhelias ja menee leikkeihin mukaan.
Tarhan pihassa oli isot pojat pelanneet mailoilla ja Dansku oli kuulemma ollut innoissaan mukana. Ruoka ei ollut tänään maistunut, mutta reippaan pojan toin päivän päätteeksi kotiin.
Tarhassa on ihanaa se, että kun se on vuoropäiväkoti, iltaisin on paljon vähemmän lapsia. Maanantaina ryhmässä oli 3, eilen 3 ja tänään 5 lasta. Ryhmäkoot siis pieniä ja tädeillä riittää enempi aikaa yhdelle lapselle kerrallaan.
Tämän näköisenä lädimme päiväkotiin tänään:
Tykkään ihan hirveästi tuosta PO.Pin haalarista. Sen kanssa sopii monen väriset asusteet, raikkaimmat ovat nuo limet.
Mites teillä parivuotiaiden(ja toki muidenkin) tarhan aloitukset ovat menneet?
Pinjallahan meni alkuun todella hyvin tarhan alotus. Alotti juuri päivän yli kaksi vuotis synttäreistä.
ReplyDeleteKoskaan ei itkenyt perään ja hyvä, että edes huomasi äidin lähtöä. Nukkui ja söi hyvin. Paremmin kuin kotona ja sai hyviä kavereita.
Kesäloman jälkeen sitten tuli ne takapakit. Joka aamu itkettiin äitin tai isin perään ja kovaa ja iltapäivällä oltiin tosi loukkantuneita vanhemmille kun joutu päiväkotiin jäämään.
Sitten tämä loppui yhtä yllättäen kuin alkoikin ja nyt taas jää hyvillä mielin hoitoon.
Pinja edelleen nukkuu ja syö paremmin hoidossa kuin kotona. On saanut myös päiväkodista hyviä ystäviä ja kertoo sitten niistä illalla kotona.
Meillä on onneksi hoito vaan ma-ke ja tunteja tulee maksimissaan 4 joskus harvoin 5. Eli Dansku menee periaatteessa sinne vain muutamaksi tunniksi leikkimään, ehkäpä se edesauttaa sopeutumista. Mutta tosiaan, nythän vasta ollaan aloitettu, joten eihän sitä tiedä mitä tuleman pitää ;)
ReplyDeleteHei, sellaista olisin kysynyt, että miten teillä on lapsi suhtautunut siihen, että hoitajat päiväkodissa vaihtuvat? Vuoropäiväkodeissahan ei oikein toimi mikään omahoitajasysteemi, vaan lasta hoitaa milloin kukakin.
ReplyDeleteSen takia kyselen, kun joudun itse siihen tilanteeseen tammikuussa, että silloin kaksivuotias poikani on menossa vuoropäiväkotiin ja minua tuo hoitajien sekä myös lapsien vaihtuvuus hieman ahdistaa. Ei ole sitä tuttua ja turvallista omaa ryhmää.. Miten teillä on mennyt?
Terveisin Taru
Taru: Meillä on onneksi ollut tutustumispäivävä "tutuksi" tullut hoitaja eilen ja tiistaina ja keskiviikkona oli myös sama henkilö ottamassa vastaan. Maanantaina oli mielestäni "tyhmimmät" tädit, mutta toivon vain, ettei kovin usein tule vastaan. Kaikki hoitajat kiertää vuoroissa, joten sinänsä hoitajia ei ole kovin montaa. Dansku on ainakin todella sopeutuvainen ja on vain aikuisesta kiinni, sopeutuuko se aikuisen seuraan.
ReplyDeleteAinakin siis nuo 2 hoitajaa on molemmat todella ihania, juttelee lapsille lapsen tasolla, ottaa syliin ja lohduttaa. Dansku mielestäni pitää kenestä tahansa, kuka vain hänelle juttelee.
Meillä poika on perhepäivähoidossa joten sinänsä ei hoidon aloitusta voi verrata kun on ihan erilainen ympäristö kyseessä.
ReplyDeleteMutta Walde sopeutui hoitoon hyvin (aloitti muuten melkeinpä päivälleen tasan vuosi sitten hoidossa), alussa jäi itkemään mutta itku kuulemma loppui melkein heti äidin hävittyä näkyvistä ja loppupäivän oli todella reipas. Pari viikkoa melkein meni siinä että itki aamulla kun jätin hoitoon (meillä siis minä aina vien pojan ja mies hakee, työajoistamme johtuen). Sitten meni n. kk tosi hienosti kunnes aamuitkut taas alkoivat. Hoitaja sanoi että se on todella normaalia, menee aikaa että lapsi käsittää hoidossa käynnin olevan jatkuvaa ja yleensä juuri silloin kun käsittää ettei se ollutkaan väliaikainen ratkaisu alkaa itku uudestaan. Ei kyllä kestänyt kauaa vaan oli pian taas reippaasti jäämässä hoitoon. Kun keväällä muuton takia jouduimme vaihtamaan hoitajaa sujui sekin hienosti, yhtenä tai kahtena ekana aamuna uudessa paikassa hieman itki ja nyt jää todella hienosti. Edes kesäloman jälkeen kun oli ollut yli kk:n kotona putkeen ei tullut itkua.