31 Jan 2011

Life is...

On pakko johonkin kirjoittaa, kun on niin ahdistunut olo.
Tätini(isäni sisko ja kummitätini) palasi eilen kolmen viikon Thaimaan lomalta.
Hänellä oli illalla päänsärkyä ja toisesta silmässä näkö sumeni, laittoi sen migreenin piikkiin.
Aamulla lähti töihin.

Hänet löydettiin porraskäytävästä ilmeisesti tajuttomana.
Hän on mitä ilmeisemmin saanut aivoinfarktin ja aivoverenvuodon.
Hän sai liuotushoitoa heti sairaalassa, mutta se ei tehonnut. Hänet jouduttiin leikkaamaan.
Häntä ruvettiin herättelemään reilut pari tuntia sitten, tämän hetkisestä tilanteesta ei tietoa.
Hänen tilansa on vakava ja kaikkia pelottaa.

EDIT: Häntä ei saatu hereille, mutta hengittää kuulemma itse. Ehkä hyvä, saa aivot levätä, toivon silti, että toipuu.

Onko kellään kokemuksia vastaavasta?

Toivon ja rukoilen, että tätini selviää.

Voinen kertoa, ettei Köpiksen matka huvittaisi nyt ollenkaan. :(

9 comments:

  1. Voi ei! Voimia plajon ja jaksamisia! Kyllä täti selviää!

    ReplyDelete
  2. Voimia teille! Ikäväkseni voin kertoa että vuosi sitten pappani menehtyi samanlaisen tapauksen jälkeen, löydettiin tajuttomana torstai iltana ja lauantaina aamuna nukkui pois kun ei ilman hengityskonetta/lisähappea jaksanut.

    ReplyDelete
  3. Milla: Otan osaa :( Tätini on onneksi vielä nuorehko(reilu 50v) ja energinen, mutta eihän se sitä katso. Onneksi kuitenkin pääsi suht. nopeasti hoitoon ja vielä yliopistolliseen sairaalaan. Toivotaan parasta.

    ReplyDelete
  4. Eipä tässä kokemuksia osaa jakaa, jokainen tilanne on kuitenkin omansa ja asiat niin pienestä kiinni. Tärkeintä kuitenkin on, että hän on nyt hyvässä hoidossa. Ja te toisianne tukien voitte vain luottaa toivoa ja rukoilla. Toivon tädillesi paljon onnea ja teille muille valtavasti voimia epätietoisuuden keskelle! -halaus-

    ReplyDelete
  5. Jaksamista! Mun isä sai aivoinfarktin ihan yhtäkkiä, kun olin n.10 vuotias. Oltiin juuri muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja koska isän työt oli jo alkaneet, niin tämä sit muutti muutamaa kuukautta muuta perhettä aiemmin. Vanhemmilla oli tapana soitella päivittän ja yhtenä iltana ei puheluihin vastattukaan, joten äitille tuli jotenkin kumma olo ja tämä soitti naapurin käymään katsomassa ja tämä sit löysi isin tajuttomana eteisestä makaamasta. Toipui, mutta sairaalassa meni viikkokausia ja lisäksi isi joutui seuraavat vuodet käymään kuntoutuksessa, kun seurauksena oli motorisia ongelmia.

    Toivottavasti sun tätikin on onnekas ja kaikki sujuu hyvin!

    ReplyDelete
  6. Voi ei, täältäkin lähetän paljon voimia ja onnea tädille että kaikki kävisi hyvin! ja uskon ettei reissu ole nyt päällimmäisenä mielessä (eikä ne vaatteet). Halaus!

    ReplyDelete
  7. Voi ei, tästä mun itkusta ei tuu ollenkaan loppua. Kyyneleiden vuodattamisen aloitin juuri toista blogia lukiessani ja jatkuu siis yhä. Oonpa mä nyt herkkä. Paljon voimia teille sinne! Samanikäinen tätini menehtyi muutama vuosi sitten, mies löysi vessasta töistä tullessaan =( Syy kylläkin hieman eri, mutta paljon enkeleitä teille sinne!

    ReplyDelete
  8. Paljon voimia! Toivottavasti tätisi paranee! ♥

    ReplyDelete
  9. Voi, nämä ovat tosi ikäviä!

    Paljonhan riippuu infarktin laajuudesta ja paikantumisesta, miten se tulee jatkossa näkymään. Alku voi olla shokki, niin sairastuneelle kuin omaisille, mutta suunta on ylöspäin! Kuulostaa siltä että tädilläsi on rakastavia ihmisiä ympärillään♥ Ja neurologinen kuntoutus on suomessa hyvin osaavaa ja korkeatasoista! Mieheni äiti, iäkäs jo, sai aivoinfarktin parisen vuotta sitten ja on kuntoutunut oikein hyvin -ja oikeastaan koko tämän kahden vuoden aikana on kehitystä tapahtunut niin puheen kuin motoriikankin osalta.


    Toivottavasti tätisi selviää mahdollisimman vähällä! Voimia sinne!

    ReplyDelete